Link my love and me!

Käteni puutuvat ja hiki virtaa. Säätiedoitus lupasi kylmää, eikä Pekka Pouta tuottanut pettymystä. Hän vain unohti ennustaa ja kertoa kauppakeskus Forumin säästä sekä lämpötilasta. Olen jonottanut jo hetken ruuhkaisessa kultaseppäliikkeessä, kädessäni käsi- ja kameralaukku sekä urheilukassi täynnä vaatteita. Alan hiljattain riisua villaskangastakkiani, neuletta ja kaulaliinaani kun kurkkusalaattiin pukeutunut kaljupää yrittää kiilata minua jonossa. Siirryn muutaman askeleen sivulle saadakseen hänet tajuamaan missä mennään. Mahtavasti suunniteltu taktiikkani toimii ja mies siirtyy taaemmas.

Kun tyly myyjä vihdoinkin on (tylysti) palvellut minua edeltävän asiakkaan, raahaan kaikki laukkuni ja vaatteeni tiskillepäin samalla kun kurkkusalaatti ottaa askeleen eteenpäin. Myyjä kysyy meiltä olemmeko tulleet ostoksille yhdessä. Nauran sisäisesti ja vastaan asiallisesti että emme. Kaivan sitten esille kuvaston himoitsemastani syntymäpäivälaahjasta jota aijon täydentää. Lovelinks ( http://byaagaard.com/dk/lovelinks/ ). Osoitan kuvastosta myyjälle toivomaani palaa ja hän nostaa esille "koko tämän hetkisen varaston. Lisää saa kyllä tilaamalla". Katselen pieniä palleroita hetken ja yritän keskittyä valitsemiseen samalla kun tunnen ahdistuksen hiljalleen hiipivän lähemmäs kun huomaan jonon joka kaartaa myymälän oviaukolle asti. Katson myyjää, joka myös tuijoittaa minua ja sanon että hän hyvin voi palvella myös seuraavaa asiakasta samalla kun mietin.

Kurkkusalaatti astelee tiskille ja pyytää vähän ujosti saada katsoa kihlasormuksia. Enään en keskity täysin valitsemiseen, vaan kuuntelen korva tarkkana, vaikka silmäni vielä käy läpi Lovelinks valokoimaa. Myös myyjä kuulee epävarmuuden Kurkkusalaatin äänessä ja kysyy jo ystävällisemmin minkälaista sormusta tämä hakee.

"No en mä oikeen oo miettiny"

MITÄ HELVETTIÄ mietin ja pyörittelen yhtä palaa, nähdäkseni paremmin sen värit. Myyjä yrittää seuraavaksi saada selville Kurkkusalaatin ihastuksen maun: kulta vai valkokulta, mutta ei Kurkkis osaa tätäkään kertoa. He päätyvät katsomaan molempia.

Jonossa vedetään jo pitkiä huokauksia kun minä ja Kurkkusalaatti tiirailemme korujamme. Itse olen jo valinnut yhden palan ja Kurkkis on päätynyt hopeaan.

"Entä minkä mallista haette, paksumpaa vai ohuempaa?" myyjä kysyy. Kurkis ei ole sitäkään pahemmin suunnitellut ja jälleen myyjä saa nostaa esille monen monta eri laatikkoa ja mallia.

Tässä vaiheessa tuulettelen jo itseäni huomaamattomasti kuvastolla, sillä olen jo valinnut itselleni pari palaa telineestä sekä pari kuvastosta tilattavaksi. Yritän vaikuttaa todella epäkiinnostuneelta siitä mitä vieressäni tapatuu, ja tuijotan edelleenkin paloja todella keskittyneesti. Kurkkis saa vihdoinkin valittua itselleensä hieman leveämmän sormuksen ja ihastukselleen hieman ohkasemman. Enään tarvitsee valita oikea koko. Myyjä yrittää näyttää omaa sormeaan, kysyy olisiko se samankokoinen, sellaiset 16,5. Ehkä. Vaikea sanoa. Olen täysin samaa mieltä Kurkkis, se on todella vaikeaa, mutta ehkä aika tärkeä tieto jos aikoo sormuksen ostaa.

Kurkkusalaatti saa vihdoin ja viimein ostettua parit sormukset ja lähtee kevein askelin kaupasta yllättämään ihastuksensa. Itse maksan tyytyväisenä ison summan siitä mitä aijon ripustaa omaan kaulaani ja lähden hymyillen liikkeestä ulos.

Haluan vain kertoa: Sinä joka jonain kauniina päivänä kosit minua. Jos yllätät minut, ole ensinnäkin varma vastauksesta, älä tule pukeutuneena kurkkusalaattipukuun, tykkään valkokullasta ja timanteista, ja voit varastaa kultaisen arkisormukseni mallikappaleeksi ja teettää kihlasormuksesta koon sitä pienemmän, niin sen pitäisi sopia. Ja ennen kaikkea: mieti sitä suurta hetkeä sen verran, että osaat kultaliikeessä olla fiksun kuuloinen. Kiitos!



oma!