Tukka hyvin - kaikki hyvin - TODELLAKIN!

Mielestäni peilit ovat perseestä. Totta puhuen ne tuottavat kaikista eniten ongelmia. Tai oikeastaan ne tuottavat einiten näitä kyseisiä ongelmia karvoituksen takia, jota kutsutaan hiuksiksi. Ja tietenkin oma naama saattaa joskus tuijottaa ärsyttävästi takaisin jos peiliin vilkaisee. Tai pylly törröttää väärällä tavalla. Tai muuta vastaavaa. Mutta pointti on kuitenkin se että onpa sitten kalju taikka pörröpää niin itsensä näkeminen peilistä on aina yhtä hankalaa.

Hiuksistani irtosi (tai ei varsinaisesti irronnut, mutta jotenkin ne lojui siinä lattialla yhtäkkiä) tänään sellaiset 20cm. Ojdå. Joskus mietin mistä saan tällaiset päähänpistokset. Toisaalta luulen että jokainen tsigu tietää sen huutavan uudistus tarpeen: olet jo pidemmän aikaan pessyt hellävaraisella shamppoolla, harjannut todella varovaisesti ja ehkä jopa käännellyt hiuksiin jotain superduperkemikaalia, että ne kasvaisi mahdollisimman pitkiksi ja tuuheiksi. Ja kun ne lopulta ovat saavuttaneet aika pitkälti toivotun pituuden, niin niihin on jo ehtinyt tylistyä. Näin kävi tämän tyttären suhteen. Mikäs siinä, kyllä tästäkin hienon mummopermanentin vielä saa jos haluaa!

Tähän hienoon riimiin on hyvä lopettaa syksyn ensimmäinen postaus ja samalla avata "Ajatuksia ja fiilistelyä" blogin kausi.