Oon aina ollut vähän pessimistinen kevään ja syksyn suhteen. Vihaan eniten sitä kun aamulla on kauhean kylmä. Kasaat päällesi vaateita niin kuin olisi tammikuu, kun ilta päivällä sitten hiki valuu joko sen takia että on päällä liikaa - tai kantaa ihan liian painavaa laukkua joka on täynnä pipoja, sormikkaita ja neuleita. Yök.
Tää välivaihe on jotenkin uuvuttava, mutta jotenkin sen aina kestää kun tietää mitä on tulossa. Syksyllä odottaa talvea, lunta, joulua, talvivaateita ja ihania kynttilöiden valaisemia iltoja. Keväällä taas odottaa sairaasti (tottakai kesää) ohikasia vaateita, lämmintä vettä ja lomaa.
Tällä hetkellä tuntuu että kevät on oikeasti jo saapunut ja odottaminen on alkanut. Lunta onkin jo jonkin verran sulanut ja asfalttipinta tiellämme näkyy jo osittain. Jopa talven jälkeiset parin metrin lumikinokset pihallamme on vähän haihtunut tai painunut kasaan. Tämä kaikki kiitos niin lämpimän auringon joka on jo näyttäytynyt useasti.
Viikonloppuna lähdemme kaasuttelemaan kohti lappia. Viivymme viikon ja nautimme talvesta, ja samalla hyvästelemme sen tältä vuodelta. Tämän jokavuotisen reissun jälkeen on myös aina mukava tulla kotiin. Viikossa lumet ehtivät sulaa yllättävän paljon, ja täällä on jo silloin sellainen kevät että voi heivata talvisaappaat kaappiin.
Kiitos aivan mahtavasta talvesta! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti